Elämä 6.12.2013, Itsenäisyyspäivän jälkeen?

Lauantai 7.12.2013 - Nina From

Suomi sai 96 -vuotta sitten itsenäisyyden. Se on aikaa, jolloin nykyiset vanhuksemme ovat maatamme rakentaneet. Sotavuodet 1939 – 45 taistelleet, menettäneet, voittaneet. Sotilaat, jotka taistelivat, johtajat, jotka johtivat, Lotat, jotka varmistivat toiminnallaan monia käytännön tehtäviä. Perheet, jotka pelosta huolimatta hoitivat kotipuolen asiat parhaan kykynsä mukaan.

Kotihoito, laitoshoito, omaishoito. Vanhuksemme ansaitsevat ne kaikki, henkilökohtaisen arvioinnin mukaisesti toteutettuna, riittävin ja laadukkain resurssein varmistettuina. On kaikkien etu, että vanhuksien kunto säilyy hyvänä, he saavat riittävästi kaikkea sitä, mitä ihminen tarvitsee.

Miltä vanhusten tulevaisuus näyttää? Ei hyvältä!

Hallituksen rakennepaketti = säästöpaketti. Säästöillä ja veron kiristyksillä, korotuksilla ja uusilla maksuilla ei Suomen talous kasva. Tällä hallituskaudella on työttömien määrä kasvanut 100000:lla. Tämäkö oli tavoite? Ja mitä tulee kuntiin ja vanhuksiin: jos rakennepaketti toteutuu, menee kunnilla vuonna 2017 vanhusten laitospaikkoihin 300 miljoonaa euroa vähemmän kuin nyt (ilmoitettu euromäärä).

Yksi kulu pienenee, toinen kasvaa?

Onko rakennepaketissa huomioitu kenties vanhusten kotihoitoon liittyvien kulujen lisääntyminen? Oletetaan esimerkiksi, että vanhus kaatuu kotonaan, loukkaa itsensä, saattaa aiheuttaa vesivahingon, tulipalon, vahingossa, vanhuuttaan. Paljonko kulut kasvavat, kun vanhus painaa ranneketta/soittaa kutsuakseen ambulanssin, kun on loukkaantunut? Paljonko maksaa loukkaantuneen vanhuksen hoito, kun hänet tuodaan sairaalaan? Hoidetaanko häntä heti vai katsotaanko, että joutaa jonottamaan, koska resurssit ovat riittämättömät? Onko mietitty, kauanko vanhus sitten makaa sairaalassa hoidettavana, koska paraneminen on hitaampaa kuin nuoremmilla. Mitä sen jälkeen vanhukselle tapahtuu? ”Pääsee ” takaisin kotiin. Kaatuu/satuttaa itsensä uudestaan: ambulanssi: sairaala…loppuelämä näin? Mitä maksaa? Mikä on elämän laatu? Tällaistako me haluamme vanhuksillemme? Millaisen loppuelämän Sinä toivoisit itsellesi?

Moni vanhus on vankina kotonaan. Mutta moni vanhus on vankina sairaalassakin. Ja laitoksessa. Ei ole riittävästi henkilökuntaa syöttämään, ulkoiluttamaan, liikuttamaan, pitämään seuraa. Vanhus ”rappeutuu” sekä henkisesti että fyysisesti.

EU-direktiiveillä on säädelty esim. sitä, kuinka usein lehmien ja vankien tulee päästä ulos. Entä vanhuksen oikeudet?

”Helsingin Diakonissalaitos aloitti Helsingin Kalliossa puoli vuotta sitten Seniori-Vamos-projektin, jossa ammattilaiset ja vapaaehtoiset auttavat syrjäytymisvaarassa olevia vanhuksia.– Olemme vähän väliä törmänneet turvattomuuskysymyksiin, kertoo projektipäällikkö pastori Tarja Jalli. Turvallisuus on ihmiselle tärkeää. Keskimäärin joka toinen päivä vanhus tekee Suomessa itsemurhan.” Lähde: taloussanomat.fi 6.12.

Laitospaikkoja tarvitaan, koska osa vanhuksista ei pärjää edes omaishoidossa. Laitospaikkojen kululaskenta on erikoista, koska siinä lasketaan markkinavuokra. Eli vaikka talot olisivat kaupungin tontilla, hinnassa otetaan huomioon myös maan vuokra, joka esim. Helsingissä on kova.

Joka tapauksessa kaikki maksaa, mutta miten kaikki lasketaan? Vanhukset ovat tehneet töitä, maksaneet verot ja maksavat edelleen veroja. Heille kuuluu hoito ja hoitomuoto, joka on heille sopiva ja inhimillinen!

Tehokkuutta toki pitää olla. Mutta ei kannata mitata toimintaa tehottomaksi. Kirjaamalla ihan kaiken, jatkuvasti, saadaan aikaa kulumaan raportointiin, hoitamisen sijaan. Olisi paras löytää sopiva toiminnan ohjausmalli, joka ei sisällä turhaa byrokratiaa.

Omaishoito on järkevä ja inhimillinen toimintamuoto. Perussuomalaiset on esittänyt, että omaishoito säästää kunnilta n. 60 000 laitospaikkaa. Sekä sitä, että omaishoitajien asema tulisi tasa-arvoistaa, joka mahdollistuisi siten, että tuen maksaisi Kela, eikä kunnat.

Otan esimerkiksi Vantaan. Siellä on n. 800 omaishoidon tukea saavaa henkilöä. Heidän tuomat säästöt Vantaalla on arvioitu olevan 10 miljoonaa euroa vuodessa. Ihmettelenkin, millä ihmeen laskentakaavalla (jos puhutaan vain rahasta) tästä hoitomuodosta ei tehdä yleisintä tai ainakin yleisempää kuin nykyään?

Kävin espoo.fi :n sivuilla. Laitoin haku-kenttään ensin sanan veteraanit, sitten vanhukset. Tuloksena hyvin sekavaa sisältöä. Minun piti ymmärtää, että vanhuksiin ja veteraaneihin liittyviä neuvoja ja ohjeistuksia löytyy osion Sosiaali- ja terveyspalvelut –alta. Sen jälkeen löysin Senioripalvelut, jonka alta Veteraanipalvelut. Viimeksi mainittu osuus oli mielestäni vähäinen.

Kyse on arvovalinnoista! Kyse on ihmisistä! Minne raha sijoitetaan? Suomeen ja suomalaisiin vai ulkomaille? Juustohöylän pitää höylätä myös ulos annettavasta rahasta. Toiminnan tulee olla tehokasta ja valvottua, kun puhutaan vaikka ulkomaanavusta. Erilaisin tempauksin järjestettävät keräykset eivät saa olla pääroolissa, kun tehdään investointipäätöksiä. Kumman valitsisit esim. Helsinkiin: Lastensairaalan vai Guggenheimin museon? Kenelle investointi ensisijaisesti näissä tapauksissa on tarkoitettu? Lapsillemme vai turisteille? Kummat ovat todellisia, ennakoitavissa olevia kohderyhmiä: lapsemme vai turistien määrä?

Minusta valinnat ovat yksinkertaisia: meidän tulee hoitaa ensisijaisesti oman maamme kansalaiset! Kun voimme ylpeinä todeta, että me elämme hyvinvointivaltiossa nimeltään Suomi ja kohtelemme kansalaisiamme aina ensimmäisen ”kastin” mukaisin toimin, voimme sen jälkeen antaa resursseistamme muualle. Me suomalaiset olemme nimittäin solidaarisia.

Meidän tulee muistaa historiamme. Meidän tulee kunnioittaa toisiamme. Meidän tulee opettaa lapsillemme historiamme, nykyisyytemme ja opastaa parempaan tulevaisuuteen. Meidän tulee turvata kansamme tulevaisuus, emme voi säästää puolustuksestamme. Itsenäisyys on säilytettävä!

Olen ylpeä itsenäisyydestämme. Arvostan vanhuksiamme. Haluan muutosta.

Toivotan kaikille erinomaisen hyvää Itsenäisyyspäivän jälkeistä aikaa ja Joulun odotusta.

Nina From

Olemmeko tavanneet?

Perjantai 26.10.2012 - Nina From, PS

Timo Soinin toki tuntee kaikki, minua ei välttämättä kaikki tai ainakaan ole tavannut face-to-face. Olen kyllä käynyt Espoon PS:n tapahtumissa, vaaliteltoilla, mutta valitettavasti en ole Sinua ehkä kohdannut, vielä.

Kuvista olet varmaan nähnyt, minkälainen suurin piirtein olen, mutta juuri siksi, kun emme ole kohdanneet, ajattelin esiintyä Sinulle livenä, youtubeen tehdyillä muutamalla videolla.

Omien videoitteni sisältö ottaa kantaa asioihin, joista olen kirjoittanut, saattaapa puheen joukossa olla jotain sellaista, jota et vielä ole lukenut.

Toivon kuitenkin, että olet pitänyt kirjoituksistani tai ne ovat herättäneet vähintäänkin Sinussa ajatuksia. Toivottavasti pidät myös videoistani. Tosin ne eivät varmasti ole hienoimmasta päästä, mutta ehkä kuitenkin niitä voi kuunnella tai katsoa.

Videot löytyvät youtubesta hakusanalla: Nina From Perussuomalaiset (kuusi versiota eri asioista). Sieltä löytyy toki myös Timo Soinin äänestyskehotusvideo.

Mukavia videohetkiä Sinulle toivottaa

Nina From

PS Espoo

Kuva kertoo enemmän kuin miljoona sanaa

Lauantai 15.9.2012 - Nina From, PS

Jos muutosta halutaan, muutos tulee, ihmiset päättävät.

Blogissa oleva kuva auringonsäteineen on otettu Tapiolan keskustasta, PS:n teltan edestä. Eikö näytäkin siltä, että … tuo valon voima, kohti … mahtavaa.

Tänään oli kohtuullisen hieno sää olla Tapiolan maalaismarkkinoilla. Ihmisiä riitti, lapsineen, koirineen, rollaattoreineen … hymyssä suin, paistoihan aurinko. Torikauppiaat näyttivät aika tyytyväiseltä myös, kauppa näkyi onneksi käyvän. Itsekin osallistuin ostotalkoisiin, tällä kertaa käteen jäi kotimaisen Lahja-Portin erikoispyyhesetti.

Mieli tulee hyväksi, kun antaa lapsille ilmapallon tai kaksi, karkkia ja katsoo silmiin, vaihtaa muutaman sanasen lapsen tai vanhemman kanssa. Niinhän se onkin, että moni ilahtuu, kun huomioi ja kuuntelee. Minusta ihmisten kohtaamisessa on parasta se, kun toinen oikeasti alkaa kertoa jostain hänelle tärkeästä asiasta. Useinhan kyse on kuitenkin täysin minulle tuntematon henkilö. Otan sen luottamuksen osoituksena, positiivisena asiana. Toivoisin enemmänkin ihmisten tulevan keskustelemaan asioista, sitä varten me siellä olemme, että on aikaa ja halua kuunnella. Kun kuuntelee, saa selville, mitä kuntalaiset toivovat, mikä on hyvää, mitä voisi parantaa. Eihän kaikilla ole nettiä, jota kautta kommunikoi, eikä se ole muutenkaan sama asia keskustella koneiden välityksellä, kuin kohtaaminen face-to-face, joten arvo keskustelulle.

Tänään on se päivä, kun kirjoitan PS Espoon kuntavaaliohjelmasta, kolmannen otteen. Aihe on numero 3: Terveys, nuoret, liikkuminen, vanhukset sekä omaishoito.

En väitä olevani täydellinen. Pyrin kuitenkin ottamaan huomioon rajalliset resurssini. Mitä kuuluu oman elämän hallintaan? Ainakin luottamus siihen, että voi itse ohjata elämäänsä ja pitää sitä koossa. Itsensä arvostaminen ja realistinen käsitys omista toiveista ja mahdollisuuksista. Hyvään elämänhallintaan liittyy mm. se, että kokee elämänsä mielekkäänä ja merkittävänä. Ei vaadi itseltään liikaa. Jaksaa vastoinkäymisissä ja vaikeissa elämäntilanteissa jatkaa eteenpäin. Voi hyvin ja erityisesti huolehtii itsestään.

Miten elämänhallintaa ja jaksamista voi muuten edistää? Kysehän on ihan perusasioista: riittävästi unta, säännöllisen ruokailut ja itselle sopiva liikkuminen. Työ, perhe ja vapaa-aika hyvässä tasapainossa.  Kannattaa tehdä asioita, joista tulee hyvä mieli. Opettelee tuntemaan itseään paremmin, harrastaa itsetutkiskelua. Keskittyy omiin vahvuuksiin ja hyviin puoliin itsessään. Opettelee tekemään valintoja ja päätöksiä, ilmaisemaan mielipiteitään ja tahtoaan. Unelmoi ja asettaa itselleen sopivia tavoitteita. Hakeutuu sellaisten ihmisten joukkoon, joilta saa tukea, välttää ns. omaa energiaa ”syöviä” ihmisiä. Erittäin tärkeää on hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, hyväksyä asiat, joita ei voi muuttaa ja rohkeutta muuttaa niitä, joihin voi vaikuttaa.

Espoossa on hyviä liikuntamahdollisuuksia, voi harrastaa eri lajeja kukkaron ja kiinnostuksen mukaan. Täysin ilmaista ja hyvää liikuntaa saa pyöräilemällä, kävelemällä pitkin ja poikin Espoota, rantaraitilla ja metsissä, luonnon keskellä. Espoo on erittäin vehreää ja liikuntaympäristöltään miellyttävää aluetta. Kunnan tulee taata lapsille ja nuorille yhdenvertaiset harrastusmahdollisuudet varallisuudesta riippumatta. Olen sitä mieltä, että kunnan tuella pitäisi kehittää enemmän yhteistyötä seurojen ja yhdistysten kanssa, maksuttomia liikuntamuotoja. Voitaisiin järjestää vaikkapa keväällä ja syksyllä liikuntaviikot, jolloin saisi kokeilla erilaisia liikuntaharrastuksia ja välineitä ilmaiseksi. Myös vanhuksille pitää saada lisää virikkeitä ja liikuntaa. Kaupungilla on uimahalleja ja kuntosaleja, voitaisiin järjestää heille omia liikuntatunteja laajemmin, aktivoida ulkoiluun ja liikkumiseen ylipäätänsä. Tämähän myös tarkoittaa lisää resursseja vanhustyöhön ja ennaltaehkäisevään terveydenhoitoon. Terveyden edistäminen on kaikkien etu. Riittävätkö Espoon vanhusneuvoston resurssit jatkossa, kun vanhusten määrä kasvaa entisestään?

Tähän kokonaisuuteen liittyy se, että ajamme Espoossa maksutonta julkista perusterveydenhuoltoa.

Miten Espoo hoitaa omia veteraanejaan? Espoon kaupungin sivuilla on käsittämättömän vähän tietoa, josta voisi saada jotenkin kiinni: mitä hoitoja tarjolla, kenelle, kuka ei kuulu ryhmään ja miksi? (Veteraanipalvelut -yksikkö mainitaan kyllä). Miten yhteistyötä tehdään järjestöjen ja kaupungin kanssa vai tehdäänkö? Tähän asiaan toivoisin saavani kommentteja, kertomuksia ja asiaa, josta saisin sisältöä ohjelmaani ja ohjelmaamme. Onko asiat hoidettu riittävän hyvin vai ei? Joka tapauksessa sodassa olleita, eri tehtävissä auttaneita sekä rintamalla että kotioloissa, on vielä onneksi elossa. Voimmeko yhdessä tehdä asioita enemmän ja paremmin, vielä kun heitä keskuudessamme on? Meidän tulee arvostaa heidän rohkeuttaan ja sitä, että olemme itsenäinen Suomi. Tehkäämme siis vielä asioita paremmin kuin nyt!

Vanhukset haluavat asua niin pitkään kuin mahdollista, omassa kodissaan. Kukapa haluaisikaan laitokseen? Kotona asumista on tuettava monin eri keinoin. On parannettava kunnan tarjoamia mahdollisuuksia kotihoitajien laadun ja määrän osalta. Hoito on suunniteltava vanhuksen tarpeen mukaan. Omaishoito on lämmin, läheinen, turvallinen ja paras mahdollinen hoitomuoto omalle vanhukselle. On kuitenkin kohtuutonta, että omaishoitajalle maksetaan niin vähän. Espoossa hoitopalkkio on porrastettu kolmeen ryhmään, välille 1578,44 - 400,72 e. Kyseessä on veronalainen tulo, josta kaupunki suorittaa tarvittaessa hoitajan sosiaali- ja eläketurvamaksut. En ymmärrä sanaa tarvittaessa!

Hoitajat myös usein uupuvat, koska eivät pidä vapaapäiviään mm. siitä syystä, että joutuisivat laittamaan omaisensa vanhainkotiin siksi aikaa. Ympärivuorokautista sijaishoitajaa ei kaikissa kunnissa saa kotiin. Otan esimerkiksi nuoren, joka on omaishoidossa vammautumisen vuoksi, hänelle saatetaan tarjota vanhainkotia omaishoitajan vapaan ajaksi.

Lakia on syytä muuttaa siltä osin, että jokaisessa kunnassa pystytään jatkossa tarjoamaan ympärivuorokautinen sijaishoitaja kotiin. Lisäksi omaishoidon palkkiota tulee nostaa.